Muisteloita

Ajattelin nyt näin sunnuntain kunniaksi vähän muistella miten koira innostus lähti liikkeelle..

Palataan -90-luvun puoleen väliin..
Olen pienestä asti tykänyt eläimistä ja varsinkin koirista. Tädillläni oli aivan ihana Welsh Gorgi Aku joka oli minun ensimmäinen rakkaus koiriin.Aku kulki aina vierailulla mukanani ja sain rapsutella sekä halailla Akua mielin määrin. Valitettavasti kuitenkin Aku jouduttiin lopettamaan kahden selkäleikkauksen jälkeen ollessaan 8-vuotias.

Kipinä omaan koiraan syttyi varmasti moneen otteeseen jo Akun ollessa mukana , mutta muistan vastauksen olleen aina kielteinen.. Kuitenkin vuonna 2000 tammikuun alussa onni potkaisi sen verran että sain itselleni ihanan marsun Roopen ja samaisena kesänä otimme kirjoja lukiessa ja muka oppiessa Roopelle kaveriksi vuoden vanhan tyttökanin Viljan.( Asuivat eri häkeissä kuitenkin.)

Sitten tuli vuosi 2003 ja mökkimme lähellä oli kennelpitäjät lopettamassa toimintaansa oman jaksamisensa takia ja sieltä haimme vanhuudenkotiin tiibetinspanielinartun Tenzing Lancen.(Koiranetissä Tenzing LAN-CE) Aivan mahtavaj ja ihana koira, vaikka jo silloin meille tullessaan olikin jo 11-vuotias(niinkuin minäkin)
Lance opetti miten koira voi muuttaa elämässä tiettyjä asioita, kuinka vastuuta kannetaan(vaikka koira olikin koko perheen, sain itse jonkin verran vastuuta jo tuolloin) sekä miten koiran kanssa muuten eletään sekä mitä kaikkea koira vaatiikaan.

Kyllä tämä koira on ihan oikea tiibetinspanieli vaikka välillä korvat olivatkin pystyssä!

Innostus kaikkeen koiran kanssa harrastamiseen yltyi ja pääsinkin tätini mukaan jo aiemmin koiranäyttelyihin kun hän käytti omia partacollieuroksiaan näyttelyissä ja myöhemmin kävimme Lancen kanssa yhdessä näyttelyssäkin vuonna 2006 saaden T:n korvien ja väsymyksen takia jolloin vanharouva ei ollut parhaimmillaan..

Vuonna 2005 isälläni iski koirakuume ja heille saapui aivan ihastuttava saksanpaimenkoira-lapinkoira-mix taloon. Olin mukana hakemassa "Pyryä"  ja ihastus koiraa kohtaan syveni heti.

Tämä koira on kaikkien oppieni pohjalla koska Lancehan oli jo valmiiksi koulutettu koira ja joka oli jo sen verran vanhakin että ensimmäiseksi koiraksi Lance oli "helppo". (Opetinhan Lancellekin jotain mutta kovin pientä.)

Pyry on luonteeltaan kiltti mutta kyseenalaisti nuorempana tekemisiään.

Sain itse tuolloin myöskin aikuisten avustuksella kouluttaa Pyryä ja se vaatikin jämäkän kouluttajan.
Kävin joka toinen viikonloppu aina isälläni jolloin pääsin kouluttamaan "koiraani" koska pidin sitä kuin omanani vaikka joka päivä en sen kanssa ollutkaan. Vinkkejä saatiin erinäisiltä kouluttajilta ja sen myötä Pyrystä onkin kasvanut hieno koirakansalainen. :)

Vuonna 2005, meidän ollessa kummatkin 13-vuotiaita. ;)

Ikävä kyllä vuonna 2008 4.elokuuta jouduimme nukuttamaan rakkaimpani ikiuneen mahdollisesti päässä olleiden kasvaimien takia. Onneksi kuitenkin Lance sai olla ilonamme  5-vuotta.

Olemme haudanneet rakkaamme mummolan "eläinten hautausmaalle" johon käymme sytyttämässä joka joulu kynttilän palamaan muistoksi.

Sitten minusta tuli koiraton ihminen melkein kahdeksi vuodeksi kunnes vuonna 2010 Bolli saapui minulle ja sai minut harrastamaan kaikkea sekä rakastumaan kyseiseen rotuun. (Voit lukea lisää Bollin tarinasta painamalla "Bollin tarinasta"-tekstiä)

Ja myöhemmin koiranäyttelykärpänen iski pahemman kerran kun Assi saapui taloon. :)

Näin koiraharrastukseni sai alun johon ei näytä tulevan loppua. <3 Joka päivä opin uutta, koskaan en tule olemaan valmis koirien kanssa eivätkä koirani koskaan tule olemaan täydellisiä, parhaani yritän ja sillä mennään.

-Sara