Kyllä se talvi(ja joulu) sieltä pian tulee!

Olen taas päivän myöhässä blogin suhteen kun en enää eilen illalla kerennyt blogia päivittelemään, siitä suuret pahoittelut!Eilisen ja tämänpäiväisen siis yhdistän samaan. ;)

Eilen aamusella oli meilläpäin pakkasta ja töiden aikana alkoikin satamaan lunta taivaalta ja sitä satoi koko päivän.:) Sitä tulikin sitten ihan runsaasti ja oli illallakin kovin valoisaa,yön aikana ikävä kyllä kaikki oli sulaneet pois.
Lumesta tulikin todella talvinen ja jouluinen olo ja kaivoinkin joulukoristeet esille valmiiksi, joita tänään laittelinkin sitten paikoilleen. (valoja pääasiallisesti, meille tulee "joulu" vasta jouluviikolla. ;) )

Koirilla oli eilen hurjan hauskaa kun käytiin pelloilla juoksentelemassa, vaikka huomaa ettei lumi ole paras aine maailmassa mutta rallattelivat oikein kunnolla kuitenkin.

Jännää!

Bolli ja Assi, vauhtia on niin ettei kamera pysy mukana..

Talvi onkin ihan kiva juttu!

Päätin lenkin jälkeen että otamme hiukan aivojumppaa ja kaivoin kaapin pohjalta vähän tekemistä koirille; mukana mm. aktivointipeli, joutuivat vähän nenää käyttämään nakkien löytämiseen. ;)

Iltapäivän teema ;)

Ria osasi aivan heti siirtää nappuloita ja nakit hävisivät suuhun vauhdilla, kenties joskus ollut tekemisissä jonkun tuollaisen lelun kanssa tai sitten vain luonnonlahjakkuus?;) 

Rian rauhallinen ja tarmokas nenän käyttö toi tulosta nopeastikin. :)

Sitten olikin vuorossa Bolli jonka kanssa treenailin vähän aluksi temppuja joita ikävä kyllä en saanut tallennettua, tässä kuitenkin Bollin taidonnäyte DOBO-pallon päällä istumisesta! :)

(Ria sai myöskin tutustua kyseiseen lajiin, oli jännittävää ja nousikin parisen kertaa pallon päälle, siitä pahoittelut ettei ole kuvaa!)

Minut voi nähdä 13.12 messarissa tämmöisen päälle temppuilemassa. ;)

Myös Bollin nenä toimi hyvin aktivointilelun kanssa;kuvaan vaan ei ole sitä ääntä kun ollaan niin innoissaan, tassua käytetään ja vingutaan jos vaikka se nakki tulisi nopeammin piilostaan. ;)

Mutta hienosti Bollikin pärjäsi pitkästä aikaa kyseisen lelun kanssa.

Nam!

Tulee ihan hiiri mieleen. ;)

Assikin sai kyseisen pelin pitkästä aikaan kokeiltavakseen, viimeksi ei tajunnut pelistä yhtään mitään; tuijotti vuoron perään minua sekä peliä. Nyt namit löytyivät nopeasti, aluksi autoin hiukan namien löydössä, toisella kierroksella löyti aivan itse! :)

Aktivoinnin jälkeen meillä alkoi kauhea meno ja meininki ennenkuin olin suuntaamassa töihin; otettiin painimatsia ja juostiin pitkin kämppää, tässä pari kuvaa nuorukaisten temmellyksestä. ;)

"Hippa, sä oot!"

"Tässä me vaan nätisti..."

Meillä pääsääntöisesti syödään raakaa lihaa, vaikka nappuloita joudun vielä hetken syöttämäänkin raa'an ruuan seassa kun minulla ei ole pakastinta. Onneksi löysin vanhan pakastimen joka minulle tulee kuun vaihteessa! Saa koirat sitten kokonaan barffille taas. :)

Tässä Rian taidonnäyte rustoluun syömisessä, näyttää maistuvan. ;)

Olen nyt tämän ajan aikana kun meillä on ollut syöttänyt lihaa nappuloiden seassa ja pikkuhiljaa siirrän likan kokonaan barffille. Hyvin on maha kestänyt eikä ole mennyt sekaisin. 

Ria herkuttelemassa

Tänään joulumieleni hiukan aamulla oli hävinnyt lumen mukana ja masentuneena sateesta painelin töihin. Päätin sitten töiden jälkeen saada vähän joulumieltä takaisin ja laittelin valoja. Nyt illalla laitoin vielä kynttilöitä palamaan. Johan se joulumieli palasi, huomenna olisi luvassa joulutorttujen tekoa jopa.. :)

Tänään myös tein koirien vaatteisiin pientä päivitystä ja kuvasin kaikki myytävät vaatteet, niistä tulossa tänne oma sivu josta voi katsella ja varailla jos jonkun haluaa. :)

Tunnelmaa. <3

<3

"höyheninen" joulupallo. Huono kuva mutta tuo kivaa valoa olo-huoneeseen. :)

Leivinuunissa tulet, niin mahtava kapistus. <3

Niin paljon sain joulumieltä että joulukorttien teko aloitettu! :)

Tämmöistä tänään ja eilen, postauksesta tuli pitkä tiedetään. Kiitos kun jaksoit lukea. Loppuviikosta voisin tehdä seisotusblogipäivityksen sekä jos saisi huomenna kamerankin mukaan tallille. :)

- Sara

Aurinkoinen keskiviikko

Nyt kun katselen näitä 8 edellistä päivitystäni huomaan että tämä blogi on kääntymässä pinsujen omaksi blogiksi! Hupsista! :D Lupaan laitella myös muuta mukavaa tässä kun kerkiän. ;) (sekä muistaisin ottaa joskus kameran mukaan tallillekin..)

Eilen oli AIVAN mahtava sää ja auringosta innostuneena lähdin pitkästä aikaa 8 km lenkille läheiselle pururadalle(älkää nyt ajatelko etten koiriani lenkitytä muita pitkiä lenkkejä, tuo maasto tuolla on aivan mahtavaa mutta notkelmiin jää näin syksyisin paljon vettä jolloin hankala liikkua, silloin suuntaamme pitemmät lenkit muualle.), oltaisiin varmasti menty pitkospuulenkkikin (n.4km) vielä päälle mutta polut olivat todella märkiä siellä suunnassa(itsellä lenkkarit) sekä koirat tuntuivat hiukan väsyneiltä, tiistain  TOKOilun takia tai sitten märkä maa sai aikaan luultavasti inhotus reaktion.

Myös pitkästä aikaa kokeilin lenkillä koirilla Hurtan sadehaalareita jotka normaalisti ovat kaapissa pölyttymässä, mielestäni kyseinen puku ns.turha meille, käytämme mielummin neuleita jos mahdollista tai sateen kestäviä paksumpia haalareita.
Noh koirat eivät(yllätys) tykänneet hirveästi puvuista vaikka eivät ne niitä hirveästi kuitenkaan lenkillä haitanneet. Aina ollut pukujen kanssa ongelmaa varsinkin Bollilla kun on niin narttumainen uros että meinaa pissiä puvun sisälle.
Joten pari pukua tulee ainakin myyntiin sekä ajattelin karsia tuon pukulaatikon aika pieneen, kun vaatetta onkin yllättävän paljon vaikka miehelle taisin juuri parisen viikkoa sitten sanoa että ei mulla oo oikeen mitään koirille, mutta onhan sitä näköjään kerääntynyt. :D

Ihan kivat maisemat vai mitä?! ;)

Tiistaina kävimme ensimmäistä kertaa pururadalla Rian kanssa n.4km lenkillä  (kyseisellä pururadalla paljon ylä- että alamäkiä, pehmeää sekä kovaa maastoa. Kesäisin uimamahdollisuus myös koirilla) ja Ria oli oikein innoissaan vaikka vierellä pysyikin, Bolli ja Assi sai kuitenkin pariin otteeseen Rian mukaan juoksemaan. Eilen meno oli aivan erilaista, Ria viiletti ensimmäisenä; kävi tutkimassa ojat ja allikot, tuli luokse käskystä(sai kylläkin palkkion siitä. ;)) sekä rallatteli pitkin pururataa.
Vastaan tuli myös pari lenkkeilijää; ensimmäisellä kerralla koirat olivat irti ja jokainen vähän eri suunnassa. Itse en ensin huomannut lenkkeilijää, mutta onneksi nimellä huutaen jokainen tuli luokseni ja sain pidettyä luonani vaikka lenkkeilijä JUOKSI ohitsemme(varsinkin Assilla lähtee ns.saalistusvietti helposti päälle) Oli hurjan äimistynyt sekä onnellinen kuinka hienosti koirat olivat luonani.
Toisella kerralla koirat olivatkin jo kiinni, hienosti ohittivat silloinkin.

Niin rakkaat lenkkikaverit <3 

Nyt parin päivän tutustumisen jälkeen Ria on aivan ihana koiruus(edelleenkin.) <3

Itse rauhallisuus, aikuismainen verrattuna noihin nuorikkoihin. ;)

Halu oppia on suuri, tutustuminen on sujunut hyvin ja turvautuu paljon minuun.Ihmisiä meillä ei ole vielä käynyt kotona, pitäisi pyytää kylään niin näkisi miten reagoi vieraisiin ihmisiin, luulen että samalla tavalla kuin poikansa Bolli; aluksi hiukan epäillen mutta lopussa ollaan jo kavereita. Perso ruualle joka näissä asioissa todella hyvä apu. 

Bolli ja Assi ovat ottaneet Ria hyvin laumaansa, Assin murjotus loppunut ja vaihtunut innostuneisuudeksi, varsinkin eilen lenkillä tytöillä oli oikein mukavaa keskenään, juoksivat rinta rinnan. <3

Tämä teksti piti jo eilen laitella ja olinkin melkein saanutkin tämän valmiiksi kun kone lopetti yhteistyön, anteeksi siis viivästys!

Tänään luvassa iltasella vähän jouluisempia tunnelmia sekä aktivointilelu-kuvia, ehkä myös seisotuskuvia. :)

Lopuksi vielä kuvia eiliseltä lenkiltämme, olkaat hyvät!

Ria katsoo ihmeissään kun nuoremmat painelee ylämäen niin vauhdilla!

heiluri Bolli sekä kaunis Ria. <3

Niin komea Bolli 3v, 2kk <3

Äiti ja poika <3

Assi Esteri <3

Kivaa!

Bolli ja iso sadehaalari :D

Ria <3

"Tullaan, tullaan!"

-Sara

Saanko esitellä..

Ria kaunokainen. <3

Ruskuaisperheemme kasvoi yhdellä mahtavalla persoonalla  tänään.

Tämä neitokainen ei esittelyjä hirveästi kaipaa; se on Ria, 6-vuotias steriloitu narttu.

Tämä neitokainen on minulle hyvin erikoinen ja arvokas myöskin sen takia että se on Bollin äiti. <3 

(Jos Riaa ei olisi ei olisi Bolliakaan. )
Riassa myöskin paljon piirteitä mitä Bollissakin joista hirveästi tykkään.

Ria etsi kotia vilkkaudensa sekä haukkuherkkyydensä takia. Alunperin ajattelin että Ria tulee hoitoon mutta tämän illan jälkeen jos ei ihmeitä tapahdu niin saakoot neitokainen meille jäädä. Tulevat niin hyvin toimeen koko konkkaronkka ja Bolli niin onnellinen äidistään että miksei. ;)

Mutta katsotaan nyt kuherruskuukauden ajan miten menee ja sitten teemme päätöksiä.

Tänään tosissaan tämä suuri päivä koitti josta eilen taisin jotain asian suhteen mainitakkin täällä blogissa ja Ria saapui meille. Hain tyttösen Varkaudesta iltapäivällä ja ajelimme kotiin yhden pysähdyksen taktiikalla. 

Kotiin saapuessamme lähdettiin suoraan koko konkkaronkka lenkille ja ei ollut ongelmaa ollenkaan kun oli niin paljon haisteltavaa.

Sisälle päästyämme tutustuttiin lisää ja siinä Bolli sai Rian jopa leikkimään. Assi vain mökötti omassa pedissään joka sille on ihan normaalia kun vieras koira tulee taloon..

Ruoka maistui iltasella,niinkuin näkyy. ;) (Sai Assikin ruuan vaikka kuvaa ei olekkaan. ;))

NAM! Hyvää jauhista!

Tässä iltasapuskaa odottamassa  koko porukka: Assi ja Ria edessä, Bolli takana.

Bollillakin oli hirveä nälkä!(naisellinen kuppi.;) ) Ja ei ruokaa ollut noin vähän, herra vain ahmi ruuan liian nopeasti..

Vähän ajan päästä lähdimmekin uudelleen hiukan pidemmälle iltalenkille josta tässä pieni kuvapläjäys.

Huomenna otamme parempia kuvia metsäpoluilla kun on valoisaa, nämä nopeita iltaräpsyjä. Pahoittelut kuvien laadusta!

Joko mennään?! (Bolli ja Assi edessä, Ria taempana)

Ja eikun menoksi! (vas.oikealle Ria, Bolli ja Assi)

Kukas sieltä tulee?! Assi tarkkana, Bolli vas, Ria oik.

Niin paljon samaa noissa. <3 vas.oikealle Ria ja Bolli

Äiti ja poika. <3

Tilannekuvia parhaimmillaan. :D

Nyt tätä juttua kirjoittaessani Ria nukkuu oikealla puolella, Assi sylissä ja Bolli oikealla, mikä mahtava tunne, niin paljon koirarakkaita ympärillä. <3

niin kaunis Ria. <3

SUURI KIITOS Hanna-marille(sekä Johannalle) luottamuksesta Rian minulle luovuttaessaan. Pidän todellakin teidän ajantasalla miten meillä menee. Toivon sydämestäni että hyvin menee. Ria on aivan ihana koira ja hienosti käyttäytyvä koiruus! 

Näihin tunnelmiin toivotamme hyvää yötä! <3

-Sara ja kuorsaavat ruskuaiset

vas.oikealle Bolli,Assi ja Ria. <3

Rento viikonloppu sekä kuvien löytymistä

Niin se viikonloppu taas meni vauhdikkaasti töissä ollen sekä rakkaan seurassa löhöillen.
Koirillakin oli semmoinen rento viikonloppu; saivat extra-herkkuja sekä pitkästä aikaa lähikaupasta löytyi rustoluita(kova kysyntä--> aina loppu.)

Tuli myös koirien kaikki puvut pestyä kun kylmälle herkkä oleva Bolli ei enää oikein pihalle halunnut mennä ilman paksumpia "toppauksia" joten päätin viime talven pölyt puhdistaa koirien talvivaatteista.Varsinkin tänään oli koirilla jännää ja tyhmää kun meilläpäin oli todella kova myrsky, ei sillä että pelkäisivät mutta tuuli tuntui omassakin päässä kauhealta, mitä se sitten tuollaisen pinserin hipiässä tuntuu.
Meillä ei mennyt sähköt poikki mutta töissäni n.10km päässä meni sähköt karsinoita siivoillessa aamulla, loput saikin sitten extreme-urheilla otsalampun varassa sekä myös iltahommat olivat vähän erilaista kun oli säkkipimeää.(Onneksi otsalamppuja on olemassa! Aika mahtava käyttöväline!) Jotenkin niin perusselvä kun sähkö ja lämmin vesi; sitä ei silloin huomaa arvostavansa mutta tuollainen tilanne laittaa ajattelemaan miltä tuntuisi jos olisi monta päivää sähköt poissa.
Noh toivotaan tämänpäiväinen "Eino" ei tehnyt  pahaa jälkeä ja sähkö tulee takaisin pian. :)

Teimme myös mukavan rennon viikonlopun kunniaksi  tortilloja ja söimme herkkuja.
Alla kuvia viikonlopun oleiluista sekä löysin kamerasta vanhoja kuvia vuodelta 2011 keväältä kuukautta ennen Assin saapumista kotiimme.

Noh mutta kuvat korvaavat tuhansia sanoja. ;)

Assi katsomassa kun teen tortilloja.

Nam! Enää vain rullaamista vaille. ;)

1½-vuotias Bolli seuraa oravaa vanhempiei luona, niin nuori vielä tuolloin. <3

Ihanainen Assi  tänään illalla. <3

P:S. Huomenna voi ehkä tulla yllätyksellinen blogi-päivitys, en kerro siitä sen enempää. ;) Kannattaa olla sis kuulolla!

-Sara

Niinkuin oikea blogipäivitys ;)

Nyt ollaan nämä "esiintymis" päivitykset tehty niin voidaan palata ihan oikein blogipäivityksiin.;)

Olen tässä itse ollut parina päivänä kovin joulumielellä(johtuukohan kaikista mainoksista vai mistä) ja tänään laittelin jo lyhtyjä paikoilleen ja ajattelin hakea läheisestä Tokamannista  tuohon kuistille  lyhtyvalosarjaa. Onkohan kenellekään kokemusta kyseisistä valoista, kestävätkö hyvin ulkokäyttöä? Sopisivat niin hyvin meille. :)

Myös valosarja meidän omenapuuhun olisi kyllä kiva... Hmm.valinnanvaikeus. :D

Nyt vaan jotenkin toivoisin lunta vaikka tiedän että esimerkiksi pinserit ovat aivan erimieltä sekä manaisin itse sitä lasien skrapausta, mutta lumi tekee joulun. <3

Koirillakin oli oma joulu jo tänään (vaikka luojan kiitos itse olin herkutellut suklaat ale-adventtikalenterista) näin etukäteen. Noh kait nekin yrittävät jotenkin joulumieltä kasvattaa. ;)

Kuva tyhmästi väärinpäin mutta näette hienon taideteoksen. ;)

Tänään pidin myös seisotusharjoitusta koirille;huomaa kyllä Assin ja Bollin eron, Assin on niin näyttelykoira kun voi ja taas Bollia kun vähemmän harjoittettu kyseistä taidelajia niin maltti menee paljon nopeammin. :D

Tervatulen Azusa

Aina Valpas Bolli

Kuka siellä?!

Match-showssa parikilpailussa 2013

Niin moni varmasti miettii kuka täällä oikein kirjoittelee.

Ajattelin pienen stoorin tehdä itsestäni;miksi minusta tuli näin eläinrakas ihminen, mitä elämältäni nyt tahdon ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen vuonna 1992 syntynyt nuori nainen Joutsasta.
Asun kahden kääpiöpinserini kanssa isohkossa omakotitalossa sekä reissaamme useasti  mieheni luona Espossa jossa pääsee sitten kaikki nauttimaan kaupungin oloista. Koiramme ovat tottuneet matkusteluun ja sen myötä tietävät milloin juuri tämä Espoon "reppu" pakataan.

Mutta palataanpas parisenkymmenta vuotta taaksepäin..
Olen aina ollut kovin eläinrakas ja siihen on hyvin paljon vaikuttanut tätini Erja ja setäni Kari, heillä oli jo silloin kun olin pieni koiria sekä kissoja ja myöhemmin lampaita. Joista osaksi kipinä lähtikin.

Hevosen tai siis ponin selkään(pienen mustan ponin nimeltä Rölli) minut kiikutettiin kun olin neljä, osaksi siksi kun puolitoista vuotiaana kaadoin villinä lapsena kun olin kahvit päälleni ja jouduin opettelemaan kävelemisen uudelleen jonka jälkeen aloin kävelemään jalkaterät sisään päin. Vanhempani ajattelivat ratsastuksen auttavan, mutta harrastus jäi vähäisiksi silloin. Myöhemmin siitä tuli elämäntapa ja nyt olenkin ollut erilaisten hevosten kanssa yli kymmenen vuotta.

Eläinrakkaus vain kasvoi ja vuonna 2000 tammikuussa minulle saapui aivan ihastuttava tricolour marsu uros Roope ja elokuussa 2000 saapui tyttökani Vilja. Vuonna 2003 perheeseemme saapui ensimmäinen oma koira silloin jo 11-vuotias(samanikäinen kun minä) tiibetinspanieli narttu Lance. Lance oli aivan ihastuttava koira jota rakastin ylikaiken, kuitenkin viikko ennenkun aloitin maatalousopinnot vuonna 2008 jouduimme laittamaan Lancen paremmille maille vanhuuden takia. Elämäni romahti täysin, onneksi kuitenkin koulu "pelasti" tilanteen siten etten jäänyt kotiin suremaan rakasta Lanceani liikaa.

Robin ja minä kevät 2012

Myös ns.puolikoiria oli yksi aivan ihastuttava isäni sekarotuinen Pyry (s.2005) jota pennusta asti opetin kunnon kansalaiseksi. Lance oli helppo kun se osasi jo kaiken. Kun taas Pyry tuli pentuna jolloin kaikki alkoi alusta. Ja sen opettaminen olikin minun peruspilarini tähän koiraharrastukseeni.

No mutta palataan takaisin vielä minuun; aloitin tosissaan peruskoulun jälkeen maatalousopinnot jotka kestivät 2011 kevääseen. Opinto"matkallani" törmäsin paljon uusiin ja rakkaisiin ihmisiin mm. ihana ja niin paras harjoittelupaikka ikinä on Lapinlahdella Niskasten perheessä. Sai hoidella kaikenmaailman eläimiä; niin lehmiä,hevosia, lampaita,vuohia, kanoja, kissoja jne. Vähän myös lapsiakin. ;)
Heiltä opin paljon harjoitteluiden aikana ja niistä olen todella kiitollinen.

Vuonna 2010 minulle saapui ensimmäinen ihka oma koira, Bolli. <3 Ja alunperin koko koirarotua ei minulle edes pitänyt tulla. ;)
Ja Assi saapui viihdyttämään meitä vuonna 2011 vappuna.

Nykyään toimin maatalouslomittajana kunnanpalveluksessa ja teen pääsääntöisesti hevos- ja lehmätiloja.

Tykkään rodusta "kääpiöpinseri" kovin paljon vaikkakin ensitapaaminen(voit lukea lisää Bollin kertomuksesta) ei ollut ehkä ruusuinen omasta mielestäni. Rotu on tuonut elämääni paljon kaikkea eniten kuitenkin hellyyttä ja rakkautta. Vaikka rotu onkin aika vilkas mutta osaavat ne myös rauhoittua(nytkin kuorsaus kuuluu koirien omasta pedistä peiton alta. ;))
Rotuun kuuluu myös mielestäni ns.kestävyys eivät ihan pienestä mene rikki ja jaksavat touhuta.Kääpiöpinseri onkin "iso koira pienessä koossa" ja tuo lause sopiikin mielestäni täydellisesti kääpiöpinseriin.
Mukava harrastusrotu ja harrastankin koirieni kanssa pääsääntöisesti perustottelevaisuutta, näyttelyitä sekä DOBO-palloilua.

Olen kovin kiinnostunut kyseisen rodun kasvatuksesta ja haavena olisikin pienimuotoisesti kasvattaa terveitä, hyväluonteisia,kauniita rodunmukaisia ruskeita kääpiöpinsereitä, jotka sopivat erilaisiin harrastusmuotoihin.

Olen käynyt 2012 kasvattajan peruskurssin,olen Suomen kennelliiton sekä Suomenkääpiöpinserit ry jäsen.
Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja kennelnimianomus on käsiteltävissä Suomen kennelliitossa.

-Sara