perjantai 15. marraskuuta 2013

Kuka siellä?!

Match-showssa parikilpailussa 2013
Niin moni varmasti miettii kuka täällä oikein kirjoittelee.

Ajattelin pienen stoorin tehdä itsestäni;miksi minusta tuli näin eläinrakas ihminen, mitä elämältäni nyt tahdon ja mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Olen vuonna 1992 syntynyt nuori nainen Joutsasta.
Asun kahden kääpiöpinserini kanssa isohkossa omakotitalossa sekä reissaamme useasti  mieheni luona Espossa jossa pääsee sitten kaikki nauttimaan kaupungin oloista. Koiramme ovat tottuneet matkusteluun ja sen myötä tietävät milloin juuri tämä Espoon "reppu" pakataan.

Mutta palataanpas parisenkymmenta vuotta taaksepäin..
Olen aina ollut kovin eläinrakas ja siihen on hyvin paljon vaikuttanut tätini Erja ja setäni Kari, heillä oli jo silloin kun olin pieni koiria sekä kissoja ja myöhemmin lampaita. Joista osaksi kipinä lähtikin.

Hevosen tai siis ponin selkään(pienen mustan ponin nimeltä Rölli) minut kiikutettiin kun olin neljä, osaksi siksi kun puolitoista vuotiaana kaadoin villinä lapsena kun olin kahvit päälleni ja jouduin opettelemaan kävelemisen uudelleen jonka jälkeen aloin kävelemään jalkaterät sisään päin. Vanhempani ajattelivat ratsastuksen auttavan, mutta harrastus jäi vähäisiksi silloin. Myöhemmin siitä tuli elämäntapa ja nyt olenkin ollut erilaisten hevosten kanssa yli kymmenen vuotta.

Eläinrakkaus vain kasvoi ja vuonna 2000 tammikuussa minulle saapui aivan ihastuttava tricolour marsu uros Roope ja elokuussa 2000 saapui tyttökani Vilja. Vuonna 2003 perheeseemme saapui ensimmäinen oma koira silloin jo 11-vuotias(samanikäinen kun minä) tiibetinspanieli narttu Lance. Lance oli aivan ihastuttava koira jota rakastin ylikaiken, kuitenkin viikko ennenkun aloitin maatalousopinnot vuonna 2008 jouduimme laittamaan Lancen paremmille maille vanhuuden takia. Elämäni romahti täysin, onneksi kuitenkin koulu "pelasti" tilanteen siten etten jäänyt kotiin suremaan rakasta Lanceani liikaa.

Robin ja minä kevät 2012
Myös ns.puolikoiria oli yksi aivan ihastuttava isäni sekarotuinen Pyry (s.2005) jota pennusta asti opetin kunnon kansalaiseksi. Lance oli helppo kun se osasi jo kaiken. Kun taas Pyry tuli pentuna jolloin kaikki alkoi alusta. Ja sen opettaminen olikin minun peruspilarini tähän koiraharrastukseeni.

No mutta palataan takaisin vielä minuun; aloitin tosissaan peruskoulun jälkeen maatalousopinnot jotka kestivät 2011 kevääseen. Opinto"matkallani" törmäsin paljon uusiin ja rakkaisiin ihmisiin mm. ihana ja niin paras harjoittelupaikka ikinä on Lapinlahdella Niskasten perheessä. Sai hoidella kaikenmaailman eläimiä; niin lehmiä,hevosia, lampaita,vuohia, kanoja, kissoja jne. Vähän myös lapsiakin. ;)
Heiltä opin paljon harjoitteluiden aikana ja niistä olen todella kiitollinen.

Vuonna 2010 minulle saapui ensimmäinen ihka oma koira, Bolli. <3 Ja alunperin koko koirarotua ei minulle edes pitänyt tulla. ;)
Ja Assi saapui viihdyttämään meitä vuonna 2011 vappuna.

Nykyään toimin maatalouslomittajana kunnanpalveluksessa ja teen pääsääntöisesti hevos- ja lehmätiloja.

Tykkään rodusta "kääpiöpinseri" kovin paljon vaikkakin ensitapaaminen(voit lukea lisää Bollin kertomuksesta) ei ollut ehkä ruusuinen omasta mielestäni. Rotu on tuonut elämääni paljon kaikkea eniten kuitenkin hellyyttä ja rakkautta. Vaikka rotu onkin aika vilkas mutta osaavat ne myös rauhoittua(nytkin kuorsaus kuuluu koirien omasta pedistä peiton alta. ;))
Rotuun kuuluu myös mielestäni ns.kestävyys eivät ihan pienestä mene rikki ja jaksavat touhuta.Kääpiöpinseri onkin "iso koira pienessä koossa" ja tuo lause sopiikin mielestäni täydellisesti kääpiöpinseriin.
Mukava harrastusrotu ja harrastankin koirieni kanssa pääsääntöisesti perustottelevaisuutta, näyttelyitä sekä DOBO-palloilua.

Olen kovin kiinnostunut kyseisen rodun kasvatuksesta ja haavena olisikin pienimuotoisesti kasvattaa terveitä, hyväluonteisia,kauniita rodunmukaisia ruskeita kääpiöpinsereitä, jotka sopivat erilaisiin harrastusmuotoihin.

Olen käynyt 2012 kasvattajan peruskurssin,olen Suomen kennelliiton sekä Suomenkääpiöpinserit ry jäsen.
Olen allekirjoittanut kasvattajasitoumuksen ja kennelnimianomus on käsiteltävissä Suomen kennelliitossa.

-Sara





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti